Kuka saa sanoa tahdon?

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni tätä avioliittoaihetta. Viimeisimmän kimmokkeen asiaan antoi Marko Ahosen kirjoitus. Koko homoliittokeskustelussa on sorruttu melkoisiin ylilyönteihin puolin ja toisin eikä ole ollut hirveästi havaittavissa aitoa pyrkimystä ymmärtää vastapuolen näkemystä. Marko Ahosen kirjoitus ei ollut tästä poikkeus.

Johda meitä Mitt Romney

Netissä liikkuu kuva rukoilevasta Mitt Romneysta. Tietysti hyvin monet mormonit ovat olleet innoissaan kuvasta ja kuvan kommenteissa viliseekin lauseita kuten ”Tuollaista johtajaa USA tarvitsee” ja ”Tarvitsemme presidentin, joka etsii johdatusta” jne. Juuri tällaiset kommentit aiheuttavat minussa valtavaa myötähäpeää. Nuo kommentit tuntuvat viittaavan, että nykyinen presidentti ei rukoile tai etsi johdatusta, koska siitä ei ole kukaan ottanut valokuvaa. Toisaalta mietin, että millaisia kommentteja mahtaisi herättää kuva rukoilevista terroristeista juuri ennen WTC iskuja.

Relativismista eli moraalin suhteellisuusteoria

Jokin aika sitten kirjoitin lyhyesti moraalifilosofiasta, ja siitä tulikin vähän keskustelua. Ajatelin, että olisi sopivaa palata aiheeseen sen verran, että olen huomannut joka suunnassa olevan vastassa mahdottoman yhtälön. Otetaanpa esimerkiksi moraalirelativismi joka lienee sujuva käännös termistä ”moral relativism”.

Antaa ja saada anteeksi

Haluan palata vanhaan aiheeseen, mielestäni aivan aiheellisesti. Itse huomaan tarvitsevani muistutusta aina välillä, ja tällä kertaa siinä palveli Ensignin artikkeli. En lainaa sitä sen enempää, ajattelin kuitenkin tuon linkin laittaa.

Olen todennut, että joudun silloin tällöin kyseenalaistamaan sellaista hyvää tunnettani, etten kanna kaunaa kenellekään. Olen harmissani joidenkin ihmisten mielipiteistä, mutta siiinä on kysymys asioiden riitelystä, ei ihmisten. Jeesus on käskenyt meidän olla nöyriä ja oppia rakastamaan kaikkia lähimmäisiämme.

Toinen virsta

Joku aika sitten törmäsin netissä tähän blogikirjoitukseen. Myös meidän perheessämme on ollut havaittavissa ilmiö siitä, että tehdään vain se ”minimi” tai se ”vähin, mitä voidaan tehdä”.  Niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla. Tuo ajatus on jäänyt mieleeni pyörimään ja aina välillä on tullut työstettyä sitä. Toisin sanoen ajatusta siitä, miten niin helposti ”lankeamme” tekemään vain sen, mitä juuri ja juuri hyvällä omalla tunnolla voimme tehdä eikä yhtään enempää.

Yhteistyö muiden uskontokuntien kanssa

Me toimimme täällä usein yhteistyössä muiden uskontokuntien kanssa. Täällä on pyörinyt pari vuotta kansalaisopiston piirinä keskustelupiiri, jossa on keskusteltu yhteistyöstä ja erilaisista vaikeistakin kysymyksistä. Kysymyksiä jää näissä asioissa väkisinkin auki, mutta opimme tuntemaan toisiamme sekä ihmisinä että myös kirkkokuntina.

Uskonnon- ja sananvapaus

Jos suomalaisilta kysyy asiaa, luulisin että kaikki ovat sitä mieltä, että Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. Tosiaan, vuonna 1922 hyväksytyssä perustuslaissa turvataan niin uskonnon- kuin sananvapauskin; mukana on myös kaksikielisyys, jos muistini ei pahasti heitä.

Välillä on tapahtunut asioita, jotka ovat sotkeneet sekä uskonnonvapautta että sananvapautta Suomessa. 1930-luvulla taisi kommunismi olla kokonaan kielletty, ja mielipiteenilmaisua käytännössä rajoitettiin jonkin verran. Aleksanteri III:n aikana perustettu Ohrana

Rasismin hyväksyminen

Viime vuonna olin huolissani keskustelusta, jota käytiin ennen eduskuntavaaleja. Tuntui, että joidenkin mielestä kaikki ongelmat johtuvat maahanmuuttajista, ”ulkomaalaisista”, ja jos heitä puolusti, sai itsekin kuulla kunniansa.

Perussuomalaisten kansanedustaja ehdotti viime lauantaina Oululaisessa pitseriassa ammuskelleelle miehelle kunniamerkkiä. Olemme kuulemma sodassa. Eikös Breivik käyttänyt samantyyppistä ilmaisua? No, Suomessa on sananvapaus, joten sanoa saa mitä haluaa:

Moraalifilosofiasta hyvän ja pahan välimailla sekulaarissa yhteiskunnassa

Meillä ihmisillä on kautta historian ollut taipumus olla eri mieltä asioista, joka sinänsä on aivan ymmärrettävää. Tilanteessa, jossa meillä on eri mielipiteitä on joskus vaikea päättää, kuka on oikeassa kuka väärässä ja miksi joku mielipide ansaitsee kannatuksemme. Turhautuminen silloin tällöin on myös ymmärrettävää. Ei ole olemassa mitään yksinkertaista ja helppoa tapaa ratkaista näitä kysymyksiä, mutta haluaisin kertoa siitä, miten sitä yritetään.

Uskonto on yhtä vanha ilmiö kuin sivistys, ja uskonto on ollut se perinteinen tapa, jonka puoleen on käännytty oikean ja väärän suhteen. On myös ollut kulttuureja, jotka ovat etsineet ratkaisua pohtimalla syy- ja seuraussuhteita loogisen päättelyn pohjalta. Aina kuitenkin kysymysten ratkaisemiseen tarvitaan aksiomeja, jotka eivät ole pääteltävissä tiedossamme olevien tosiasioiden suhteen. Mielenkiintoinen esimerkki on Aristoteles, jonka filosofiaa pidetään ensimmäisenä loogisen päättelyn formalisoinnin yrityksenä ja suorastaan muodollisen logiikan luojana.

Mormonit ja politiikka

Olen aika pitkään ihmetellyt monien mormonien taipumusta olla poliittisesti oikealla. Etenkin Yhdysvalloissa tämä on aika vahva ilmiö, tosin näin ei siellä aina ole ollut ja historia tämän takana onkin aika mielenkiintoinen. En nyt lähde tuota historiaa kuitenkaan tässä ruotimaan sen enempää. Suomessa sen sijaan mormonit ovat olleet poliittisesti enemmän heterogeenisiä, mutta aika monella mormonilla myös Suomessa on aika vahvoja oikeistolaisia mielipiteitä.