Kuka saa sanoa tahdon?

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni tätä avioliittoaihetta. Viimeisimmän kimmokkeen asiaan antoi Marko Ahosen kirjoitus. Koko homoliittokeskustelussa on sorruttu melkoisiin ylilyönteihin puolin ja toisin eikä ole ollut hirveästi havaittavissa aitoa pyrkimystä ymmärtää vastapuolen näkemystä. Marko Ahosen kirjoitus ei ollut tästä poikkeus.

Toinen virsta

Joku aika sitten törmäsin netissä tähän blogikirjoitukseen. Myös meidän perheessämme on ollut havaittavissa ilmiö siitä, että tehdään vain se ”minimi” tai se ”vähin, mitä voidaan tehdä”.  Niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla. Tuo ajatus on jäänyt mieleeni pyörimään ja aina välillä on tullut työstettyä sitä. Toisin sanoen ajatusta siitä, miten niin helposti ”lankeamme” tekemään vain sen, mitä juuri ja juuri hyvällä omalla tunnolla voimme tehdä eikä yhtään enempää.

Sisaruskateutta: Raakel ja Lea

Itselläni on ollut kaksi vanhempaa sisarta ja olen nähnyt melkoisia tunteenpurkauksia. Monella muullakin on kokemuksia siskoksista, jotka ovat kokeneet toisensa vahvasti kilpailijoina. Raamatusta tuttu sisaruspari ovat Raakel ja Lea. Muistammeko useinkaan, että Lea oli se isosisko. Lealla saattoi olla enemmän velvollisuuksia kuin nuoremmalla sisarella. Lisätäänpä siihen sitten, että oli tärkeää–sekä miehille että naisille–mennä naimisiin ja perustaa perhe. Ja kuten Laaban sitten jossain vaiheessa totesi, ei oikein sovi, että nuorempi sisko avioituu ensiksi. Jaakobilla oli kuitenkin vakaa aikomus saada Raakel vaimokseen.

Moniavioisuudesta mormonien keskuudessa

Joseph F. Smithin (Hyrum Smithin, Joseph Smithin veljen, poika) perhe v. 1900 tienoilla. Mukana hänen aikuiset lapsensa, joiden puolisot ja lapset myös kuvassa.

Jokainen vähänkin vakavissaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaa kirjoista tutkinut jäsenet tietävät, että Joseph Smith toi moniavioisuuden Kirkon käytäntöihin jossain vaiheessa (puhumattakaan niistä kaikista, jotka ovat kuulleet asiasta Kirkkoon negatiivisesti suhtautuvilta). Asia on esitettävä näin, koska moniavioisuudesta ei sen alkuaikoina juurikaan puhuttu. Aion tässä esittää joitakin ajatuksia sen harjoittamisesta Kirkon alkuaikoina. Esitän asian pääasiassa sellaisesta näkökulmasta, joka ymmärtää mukana olleita ihmisiä, koska suurin osa on lukenut melko varmasti päinvastaisesta näkökulmasta esitettyjä selvityksiä. Negatiiviset argumentit ovat paljon yleisemmin tiedossa kuin positiiviset.

Päivä vain ja hetki kerrallansa?

(Anteeksi muuten tuon tutun hengellisen laulun alkusanojen lainaamisesta. Se kuulostaa edelleen hyvältä. Lauloin tuota viimeksi Helluntaiseurakunnan kokouksessa yhtenä sunnuntai-iltana viime kesänä.)

Monet Kristityt toivottavasti muistavat Jeesuksen neuvon olla murehtimatta. Emme voi muuttaa mittaamme tai muuttaa harmaata hiusta takaisin mustaksi jne.